Kuvia tulossa

Kuvien lataus ei jostain syystä nyt onnistu.
Mahdollisesti kesäkuun kuukausikiintiö on täynnä. Tykitämme siis koko Banffin visiitin kuvat ja jutut maanantaina :-)

Johnstonin kanjoni

Keskiviikkona ajoimme texasilaisen karavaanaripariskunnan suosittelujen perusteella läheiselle Johnstonin kanjonille. Kyllä kannatti, kuvat kertokoon loput!

Iltapäiväpiknik nautittiin Norquay-vuoren kupeessa olevalla näköalapaikalla. Ei huono sekään. Illaksi oli suunnitteilla Banffin kuumat lähteet, mutta parkkipaikan ruuhka sai meidät muuttamaan suunnitelmia. Yritetään ehkä huomenna uudestaan ja mennään bussilla...

Sähköpyörä rullaa ja rullaa vaan!

Sähköpyörällä Banffista Minnewankajärvelle

Ensimmäinen päivä Banffin kansallispuistossa oli aurinkoinen vaikka taas oli luvattu sadetta. Vuokrasimme neljäksi tunniksi sähkökäyttöiset läskipyörät, kun sellaisia halusimme testata ja maastokinhan täällä on kovin haastavaa. Vuokrakin oli kohtuullinen eli 35€/4h. Meistä kaikista tuli kertaheitolla sähköpyöräfaneja varsinkin, kun löysimme asetuksen, jossa ei tarvi

tse ollenkaan polkea -kääntää vaan kaasua, niin pyörä kulkee vähän yli 30km/h. "Pyöräilimme" Lake Minnewankalle ja takaisin. Matkaa kertyi noin 50 km. Mukavampaa oli tällainen liikkuminen turistibussiin verrattuna.

Matkalla Banffiin

Ennen kuin parkkeerasimme yöpymään kuumille lähteille Canyon Hot Spingseillä kävimme kävelemässä komean hemlokkipuiden katveessa olevan luontopolun.  Hemlokkipuut muodostivat ikiaikaisen sademetsän, joka kätki meidän lisäksi sisäänsä ison määrän kostean paikan kasveja ja muitakin puulajeja. Tunsimme itsemme pieniksi siellä. Koko polku oli rakennettu irti maasta sillaksi, jota pitkin kävelimme ja ihastelimme kauneutta.  Hemlokkimetsästä tultuamme auto napsahti parkkiin. Pientä huilailua aluksi ja siitä innokkaasti suuntasimme nenämme kuumien lähteiden suomaan  mineraalivesien hellään syleilyyn. Kylmäallas oli vain 30 asteista ja kuuma puoli 40. Kyllä kelpasi kellua ja katsella lumihuippuisia maisemia. Sieltä virkistyneenä olikin illan viimeisenä hommana

grillaus ja syöminen. Ja uni maistui!

Banffissa

Banffissa on huono nettiyhteys, joten päivitämme blogia sitten kun löydämme toimivan wifin.

Reittimuutos

Kuten tarkkaavaisimmat blogin seuraajat jo huomasivat, olemme tehneet reittimuutoksen alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. Sääennusteet Jasperin kansallispuiston suunnalla olivat sen verran viileät, että päätimme jättää Jasperin väliin ja keskittyä Banffin kansallispuiston ihmeisiin. Ajoimme siis Kamloopsista oikoreittiä Sicamouseen ja tästä jatkamme ensin Canyon Hot Springseille pulikoimaan kuumiin lähteisiin ja sitten maanantaina Banffiin.

Kamloopsista Sicamouseen

Ajoimme noin tunnin helppoa jokilaakson vartta

ja kun sää näytti aurinkoiselta, päätimme pysähtyä pienen golfkentän viereen ja pelata kierroksen. Kun toiset kiersivät golfkierrosta, Leena kasasi grillin käyttökuntoon. Illaksi luvassa possun filettä, pekonibanaaneja ja muuta kivaa.

Juhannusvideo

Juhannusta juhlimassa

Juhannusaatto Kamloopsissa valkeni helteisenä. Aamulla kävimme ostamassa grillin ja pientä tilpehööriä. Iltapäivällä teimme pienen lenkin läheisillä kukkuloilla. Ylhäältä näimme viereisessä villieläinten suojelupuistossa hoidossa olevia harmaakarhuja ja puumia. Kävelyn jälkeen aloimme valmistautua illan bileisiin.

Olimme varanneet liput läheiselle viinitilalle, jossa oli viininmaistelua piknik-hengessä ja paikallinen bändi. Todella rento juhannusmeininki. Lahjoimme viinitilan omistajapariskunnan suomalaisella suklaalla ja saimme luvan yöpyä viinitilan parkkipaikalla. Näin kenenkään ei tarvinnut toimia kuskina. Aamulla pöräytimme takaisin leirintäalueelle aamutoimiin ja matka jatkui kohti vuoria.

Ajopäivä Kamloopsiin

Matka Whistleristä Kamloopsiin on vain 300 kilometriä, mutta ajoaika oli melkein 6 tuntia. Alkumatkasta kiipesimme vuorelle noin 1200 metriin ja siitä sitten jännittävää mutkaista tietä alas jokilaaksoon. Matkan varrella pysähdyimme turkoosin lammen rannalle ihailemaan lumihuippuista vuorta.

Maisemat vaihtuivat lämpimän ilmastoalueen sademetsästä vuoren suojapuolen kuivaan kasvillisuuteen. Rannikkovuorten jopa sadan metrin pituuteen yltäviä douglaskuusia ei enää näkynyt.

Vuoristopäivän peruuntuminen

Keskiviikkona oli tarkoitus mennä Whistlerissä gondoli-hisseillä ylös vuorille katsomaan lumihuippuisia maisemia ja hieman patikoida siellä. Otaksuimme, että ylös pääsee kertalipuilla kuten Alpeilla, mutta näin ei ollutkaan. Päivälipun hinta oli niin arvokas, että päätimme ihailla vuoria vain alhaalta käsin. Vuorilla on kesälaskettelurinne ihan ylhäällä, mutta suurin osa hissien käyttäjistä oli maastopyöräilijöitä, jotka menivät hissillä ylös ja laskivat pyörillä alas.

Päivä kului mukavasti ilman sen maagisempaa ohjelmaa. Osa etsi kaupoista lämpimiä vaatteita, koska yöt ja illat ovat olleet aika viileitä. Ja kun tästä jatkamme Kalliovuorille, niin tuskin lämpenee.
Illalla Sanna ja Eppu reippailivat pari kilometriä Lost Lakelle. Niin oli hukassa tuo järvi, jotta piti välillä umpimetsässä tarpoa. Kyllä on Suomessa paremmat opasteet retkeilyreiteillä.

Pyöräilypäivä

Tiistaina kävelimme Whistlerin keskustaan ja vuokrasimme pyörät. Kaikki totesimme, että näissä rinteissä on turha amatöörin lähteä mäkipyöräilemään, joten vuokrasimme cruiser-pyörät. Laakson erinomaisilla pyöräteillä vierähti usea tunti. Whistlerissä on tällä hetkellä tulentekokielto, joten nuotiogrillauksen sijaan vuokrasimme propeenigrillin ja juhlistimme urheilusuoritustamme pihvi-illallisella.