Video Capillanosta

Video Vancouverista (höyrykello)

Vancouver ja kotiin

Neljä päivää Vancouverissa oli riittävästi. Näin eurooppalaisen näkövinkkelistä emme voineet ymmärtää, miksi Vancouveria sanotaan kauniiksi kaupungiksi. Eurooppa on pullollaan kauniimpia paikkoja. Löysimme kuitenkin etsimisen jälkeen muutamia rustiikkeja kaupunginosia, kuten Davie ja Yaletown.

Perjantaina kävimme kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalla rotkoalueella Capillanossa. Tarjolla oli riippusiltaa, sademetsää, kallionseinämä"siltaa" ja paljon aasialaisia turisteja. Illalla kävimme syömässä Chinatownin kaupunginosassa ja törmäsimme ensimmäisiin suomalaisiin kolmeen viikkoon.

Lauantaina pyöräilimme keskustan liepeillä ja sunnuntaina etsimme Vancouverin sielua julkisilla. Se löytyikin tosiaan Davie Streetiltä.

Maanantaiaamuna alkaa urakkamme kotia kohti. Lento Montrealiin lähtee paikallista aikaa klo 9. Montreal-Amsterdam väli lähtee klo 18.50 ja Amsterdam-Helsinki klo 10 tiistaina. Kuulostaa järkyttävän pitkältä ajalta, mutta se johtuu aikavyöhykkeiden ylityksistä. O

ikeasti matka-aika on "vain" 18 tuntia.

Harrison Hot Springsin kautta Vancouveriin

Ajoimme keskiviikkona muutaman tunnin lähemmäksi Vancouveria, jotta torstain auton luovutuspäivänä meille jäisi hyvin aikaa siivota auto, etsiä kaasusäiliön täyttöpaikka ja palauttaa auto ennen

kolmea.

Matkalla pysähdyimme ihmettelemään 2006 tapahtunutta maanvyörymää, joka lohkaisi tien viereisestä vuoresta 50 m paksun siivun, vyöryi tielle laaksoon ja tappoi 4 ihmistä. Eipä onneksi tiedetty tuollaisista uhista kun ihailimme reissun aikana tien vierestä kohoavia kallioita..

Harrison Hot Springs on pieni kylpyläkylä, jossa ei yllättäen ollut näin heinäkuun alussa turisteja tai asukkaita nimeksikään.
Sanna ja Eppu katsoivat läheisessä pubissa naisten jalkapallon välieräottelun Ruotsi-Hollanti ja Tiina ja Leena kävivät pizzalla. Kävelyä, uintia, jämäruokien grillausta ja viimeinen yö vaunussa.

Torstaiaamuna puunasimme auton luovutuskuntoon ja ajoimme Vancouveriin. Myimme vuokrauspaikan parkkiksella ylimääräiset ruuat, ostamamme grillin ja muuta pientä tilpehööriä nuorelle parille, joka oli lähdössä omalle seikkailumatkalleen. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä kauppoihin.

Viimeiset 4 yötä vietämme Vancouverissa.

Princeton

Olimme maanantaina Princetonissa Kanadan kansallispäivänä. Kävimme n 2000 asukkaan kylän keskustassa paikallisessa juhlahumussa. Hatut päähän ja menoksi. Paikallista musiikkia, lapsille pomppulinnaa ja suurin hupi taisi olla meille ilmaiset hyvät burgerit ja pienimuotoinen uhkapeli repäisyarpojen muodossa veteraanien päiväkeskuksessa. Pienessä kaupungissa pienet menot.

Tiistaina Sannan, Tiinan ja Epun golffatessa, Leena käveli pitkin kaupunkia pokemonien perässä. Matkan varrella löytyi erikoinen ns. tee se itse -panimo, jossa ihmiset saavat itse tehdä olutta, siidereitä tai viinejä. Omistajat auttavat eri vaiheissa ja heiltä on myös pelit ja vehkeet. Tiloista, avustamisesta ja materiaaleista he ottavat oman hintansa ja asiakkaat saavat pullottaa oman tuotteensa mukaan kotiin. Kovin oli suosittua touhua ja hieno yritysidea.

Leirintäaluetta vastapäätä oli paikallinen isäntä pykässyt mielenkiintoisen tuuliviirin entisestä hävittäjän pudotuspom

mista. Vähän häijyä teki, kun kärki osoitti välillä meihin päin.

Banff-Vernon-Princeton

Banffista lähtö tarkoitti kääntymistä kohti Vancouveria. Korkeat kolmetonniset vuorenhuiput madaltuivat pikkuhiljaa pehmeämmiksi vuoriksi ja pienentyen edelleen kukkuloiksi, jotka toki edelleen olivat isoja Suomen mittakaavassa. Pysähdyimme Vernonin campingalueelle pariksi yöksi. Alue oli todella kaunis järvenranta-alue ja kovin kotoisa. Pienellä campingillä oli tarjolla vesileikkejä ja niitähän toki hyödynnettiin. Uintia suoraan ulko-ovelta, melontaa ja sublautaa.  Polkuvenettä ja vesihiihtoakin olisi ollut tarjolla, mutta kukaan ei niistä innostunut. Järvessä oli kilpikonnia ja Leena sattui näkemään yhden.

Paikkaa varatessa varoiteltiin baseball-porukoista, koska kaupungissa oli turnausviikonloppu. Että olisi mukamas leirintäalueella meteliä. Isoin meteli tuli yhdestä uhmaikäisestä tenavasta (ei ollut kukaan meistä;-)). Matkan jatkuessa pysähdyimme katsomaan juurikin tuon höntsyturnauksen pelejä ja Sanna pääsi kokeilemaan baseball-lyöntejä. Pisteet ja rispekti Suomeen paikallisilta!

Matkan varrelta löytyi siideripanimo, jonne kurvasimme maistiaisille. Erinomaisia siidereitä oli useita, joista jokaiselle löytyi oma suosikki päivälounaspitsan kyytipojaksi. Panimo oli todella kauniilla paikalla ja siellä olisi viettänyt aikaa pidempäänkin. Omenapuut oli istutettu samalla tyylillä kuin viinirypäleköynnökset viinitiloilla ja kastelujärjestelmä toimi samalla tekniikalla. Puita leikataan pylväsmallisiksi suomalaisen häkkyrämallin sijaan.
Siideritohkeilun siivittämänä loppumatka sujui rennosti Pricetonin leirintäalueelle.