Banff-Vernon-Princeton

Banffista lähtö tarkoitti kääntymistä kohti Vancouveria. Korkeat kolmetonniset vuorenhuiput madaltuivat pikkuhiljaa pehmeämmiksi vuoriksi ja pienentyen edelleen kukkuloiksi, jotka toki edelleen olivat isoja Suomen mittakaavassa. Pysähdyimme Vernonin campingalueelle pariksi yöksi. Alue oli todella kaunis järvenranta-alue ja kovin kotoisa. Pienellä campingillä oli tarjolla vesileikkejä ja niitähän toki hyödynnettiin. Uintia suoraan ulko-ovelta, melontaa ja sublautaa.  Polkuvenettä ja vesihiihtoakin olisi ollut tarjolla, mutta kukaan ei niistä innostunut. Järvessä oli kilpikonnia ja Leena sattui näkemään yhden.

Paikkaa varatessa varoiteltiin baseball-porukoista, koska kaupungissa oli turnausviikonloppu. Että olisi mukamas leirintäalueella meteliä. Isoin meteli tuli yhdestä uhmaikäisestä tenavasta (ei ollut kukaan meistä;-)). Matkan jatkuessa pysähdyimme katsomaan juurikin tuon höntsyturnauksen pelejä ja Sanna pääsi kokeilemaan baseball-lyöntejä. Pisteet ja rispekti Suomeen paikallisilta!

Matkan varrelta löytyi siideripanimo, jonne kurvasimme maistiaisille. Erinomaisia siidereitä oli useita, joista jokaiselle löytyi oma suosikki päivälounaspitsan kyytipojaksi. Panimo oli todella kauniilla paikalla ja siellä olisi viettänyt aikaa pidempäänkin. Omenapuut oli istutettu samalla tyylillä kuin viinirypäleköynnökset viinitiloilla ja kastelujärjestelmä toimi samalla tekniikalla. Puita leikataan pylväsmallisiksi suomalaisen häkkyrämallin sijaan.
Siideritohkeilun siivittämänä loppumatka sujui rennosti Pricetonin leirintäalueelle.